la buena vida es internacional

Coco Bongo 2/2

Coco Bongo 1/2. Näyttelijä Jim Carreyn omistama Coco Bongo valikoitui “läksiäisteni” kohteeksi. Sinänsä en ole diskojen ja yökerhojen kävijä, mutta tämä täytyi tarkastaa. Ilta nimittäin koostuu päivittäin nelituntisesta Las Vegas -henkisestä jättishow:sta, jossa lavalla nähtiin kaikkea Elviksestä, Queeniin, Michael Jacksoniin, Beyonceen. Madonnaan, Lady Gagaan, Moulin Rougeen ja paljon muuta. Tunnelmaa ei puuttunut, kun melko pieneen tilaan mahdutettiin (kuulemma) kahdeksan sataa henkeä.

Monet ovat pysähtyneet ja ällistyneet kädettömän ja jalattoman Nick Vujicicin tarinan äärellä YouTubessa. Positiivisuuden ja periksiantamattomuuden perikuva vieraili Meksikon Cancunissa ja pakkohan miehen luento oli käydä kuuntelemassa. “If I try 100 times and I fail every time, am I a failure? No!”. Erittäin mykistävää, inspiroivaa ja opettavaista itse kullekin.. Ilahduin, että miltei täydessä koripallohallissa oli paikalla myös lukuisia pyörätuolin käyttäjiä, jotka varmasti samaistuvat Nickiin muita vahvemmin.

Isla Mujeresin auringonlaskut – ja auringonnousu.

Isla Mujeres! Naisten saari. Reissun bussiosuuden päätepiste onkin Suomea lähimpänä. Tämä on Meksikon itäisin kohta eli ensimmäinen paikka, jossa aurinko nousee. Mutta myös auringonlaskut ovat upeita. Rauhallinen, autokanta on lähinnä vuokrattavia golf-kärryjä. Pohjoisen rannat ovat yhtä hiekkarantaa, idässä on kalliorantoja ja venelaiturit on rajattu länteen. Matka tosiaan jatkuu lentämällä takaisin Mexico Cityyn ja sieltä kotiin.

Tulumista rantaviiva jatkuu pohjoiseen Playa del Carmeniin. Kaupunki sijaitsee rannalla ja oli näin ei-sesonkiaikaankin täynnä lomailijoita. Heidät olikin huomioiu yökerhojen ja myymälöiden määränä. Niistä useimmat sijaitsivat 5th Avenue -rantakadulla, joka selkeästi oli New Yorkin vastineen inspiroima. Joskin tarjonta ei painottunut luksusliikkeisiin, mutta pituutta kadulla oli kiitettävästi. 

Tein myös päiväretken Cozumel-saarelle, jossa snorklausseuraksi sain hyvinkin värikkäitä kaloja. Saari on suuri, turistipainotteinen ja kallis. Hienoutena on melko edulliset autovuokraukset, joissa valikoimaan kuuluu avo-Beetlejä, Jeeppejä ja rantakirppuja. Jos lompakko ja aika olisivat tässä vaiheessa antaneet myöten, olisi saaren vesistöön päässyt jopa sukellusveneretkelle. Joko 15 hengen laivassa tai jopa “henkilökohtaisessa sukelusveneessä”.

Tulumin lähistöltä löytyy kiehtovia seikkailupuistoja. Kokeilin viiden tunnin täyttä kattausta Hidden World -puistossa. Aktiviteetit alkoivat jungle buggyn eli ei ranta- vaan “viidakkokirpun” kyydissä syvälle viidakkoon. Oikeastaan ihan ensimmäiseksi piti lukea ja allekirjoittaa täyteen tulostettu A4-lomake, joka vapautti järjestäjätahon tapaturma- ja kuolemantapausten vastuusta… Lomakkeesta sentään löytyi englanninkielinen versio. Toiminta tosiaan oli ohjattua ja Guatemalan kokemusten jälkeen hyvinkin turvallisen oloista, mutta silti toki riskaabelimpaa kuin perinteiset huvipuistot. Erilaisia köysiratoja löytyi useita, köysivuoristorataa ja köydellä laskeutumista sekä erikoisuutena AeroCycle tai SkyCycle, köysiradaksi rakennettu polkupyöräreitti viidakon halki. Korkeimmillaan noustiin kymmeneen metriin ja alimmillaan vesi pärskyi luolasenooteiden halki kurvaillessa. 

Tulum Monkey Sanctuary ei ole eläintarha, vaan pikemminkin salametsästäjien ym kynsistä pelastettujen eläinten turvapaikka. Hämähäkkiapinoiden sosiaalinen käyttäytyminen on niin monimutkaista, että joukosta kertaalleen erkaantunut yksilö ei sopeudu noin vain joukkoon. Itseasiassa kuulemma alle prosentti vapautetuista apinoista selviää hengissä. Sanctuary huolehtii tällaisista apinoista ja pyrkii järjestämään niille puitteet kehittyä.

Vain puoli vuotta toimineen paikan omistajien motiiveissa on sydän mukana, sillä he mielellään järjestävät vierailuaikoja alueelle, mutteivät halua kasvattaa ilmiötä liian suureksi ja yltiökaupalliseksi. Retkeen kuului pienissä senooteissa uiminen ja muutamaan loikkaaminen. Ensimmäinen (kuvassa näkyvä), noin pari-kolmimetrinen hyppy vaati luottoa oppaaseen, sillä hyppypaikalta ei nähnyt, miten vedestä pääsee pois. Luola kuitenkin jatkui ja oli ympäristönä turvallinen. Mieleen jäi, kun poistuessamme alueella elävä aasi jäi itkemään äännekkäästi peräämme.

Suora valtiorajan ylittänyt bussi Belize Citystä saapui Meksikon Tulumiin (Quintana Roo, Yucatanin niemimaa) aamuviideltä. Unenpöpperöisessä tilassa löysin bussiaseman vierestä hostellin. Ensimmäinen yö (aamutunnit) oli ilmainen. Ei selvinnyt oliko kyseessä työntekijän virhe vai yleisempikin tapa näin myöhäisellä saapumisella. 

Tulum oli taannoin nostettu Suomenkin Mondo-matkailulehdissä trendikohteeksi. Paljon rauhallisempi se onkin kuin pohjoisempi Cancun. Rannalla sijaitsevien maya-raunioiden luo saapuessa alueen kauneus häkelsi. Ranta-lue on itseasiassa iso kansallispuisto villeine iguanoineen ja Tulum-kylä sijaitsee kauempana muutaman kilometrin päässä. Hotellikojut ja markkinahumu loistavat rannalla poissaolollaan. Jokunen ravintola ja pienempiä majapaikkoja löytyy rannan pituudelta, mutta monet jäävät hivenen metsän piiloon. Tunnelma on lukuisista ihmisistä huolimatta miellyttävän rauhallinen. Kirkkaan veden, kalliokasvillisuuden ja rantahiekan sävyjen katseluun ei heti kyllästy. 

Veden äärellä Belizessä